Ajankohtaista

Viimeinen talvi leipureilla

Lähiruokaa kysytään, kaukoruokaa tuodaan ja tuotetaan eli onko tässä mitään järkeä? Ihmettelee Simo Pynnönen.

Miten tästä eteenpäin, mitä jää jäljelle, kuinka tästä selvitään ja mitä tämä kaikki tarkoittaa suuressa kokonaiskuvassa? Tässä vain muutamia kysymyksiä joita olen viimeiset kuukaudet pyöritellyt päässäni. Vaasan Oy:n Jyväskylän leipomon yt-neuvottelut päättyivät joulukuussa; ikimuistoinen joululahja kaikille 42 irtisanotulle leipurille. Tuotanto loppuu Jyväskylässä kokonaan ja viimeistä kertaa täällä leivotaan tuoretta lähellä leivottua leipää 14.5. Tämän jälkeen tehdas hiljenee ja työntekijät...no, sitä ei vielä tiedä.

Olen ollut leipurina 16 vuotta, josta 11 vuotta pääluottamusmiehenä ja päässyt seuraamaan hyvin läheltä maassamme vallitsevaa buumia, jonka pahoin pelkään johtavan siihen, että koko kotimainen elintarviketeollisuussektori ja sen työpaikat ovat vielä pahoissa vaikeuksissa, ellei jotain ihmettä tapahdu.

Leipomosektorilla yrityksien keskittämisstrategiat ja tuotannonsiirrot ovat vieneet leipomotuotteen koko ajan kauemmas kuluttajalta. Jyväskylässä joudumme tätä todistamaan leivän osalta jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä. Fazerin tehtaan lopettamisesta oli tuskin pöly ehtinyt laskeutua, kun tuli uusi isku toiselta yritykseltä alueen leipomoalan ammattilaisille.

Lähiruuan tuotannon kysyntä on jatkuvasti lisääntynyt kaikissa elintarvikkeissa. Onko tämä yritysten tapa toimia ja viedä tuotanto kauemmas oikea vastaus tähän kuluttajien kysyntään? Miksi yritykset karkaavat pois?

Lisäksi: tiedetäänkö ostosvalintoja tehdessä, että leipä on saatettu leipoa satojen kilometrien päässä tai pullapitko, jota on syöty lapsuudesta saakka, tehdäänkin kokonaan Suomen rajojen ulkopuolella? Yritysten huolella suunnitelluissa brändeissä ja teeveemainoksissa tämä tosiasia ei ainakaan näy.

Helsingin Sanomissa luki viikonloppuna, että Vantaalla tarjotaan päiväkodeissa brasilialaista jauhelihaa. Kotimaista ei kuulemma ole tarjolla. Mistä tämä kaikki kertoo?

Mielestäni siitä, että jossain vaiheessa osinkojen, voittojenjakamisen ja myynnin tulosten tavoittelussa on yrityksissä ja koko suomalaisessa yhteiskunnassa tehty vääriä päätöksiä. Kuluttajat arvostavat lähellä tuotettua ja valmistettua kotimaista ruokaa. Kotimainen ruoka koetaan turvalliseksi, laadukkaaksi ja läpinäkyväksi.

Jos kuitenkin kaikki leipämme viedään kotimaisten firmojen toimesta tehtäväksi maan rajojen ulkopuolella, ja lihat kuljetetaan milloin Brasiliasta ja milloin Thaimaasta, ei tässä enää kohta ole mitään järkeä.  Kaiken lisäksi: milloin on lakattu kuuntelemasta ihmisten haluja, ostajia? Miksi elintarvikesektori saa määritellä näin vahvasti, mitä me syömme? Koska niinhän tässä pian käy. Vaikka kuinka haluaisimme tukea lähiruokaa, niin sitä ei vain ole saatavilla.

Tämän suuremman kuvion ytimessä ovat tietenkin ne kaikki 42 irtisanottua leipuria. He ovat omalta osaltaan olleet valmistamassa lähileipää, olleet mukana luomassa yhtä Suomen tunnetuinta ja suosituinta leipämerkkiä ja nyt olisikin mahdollisesti muutettava työn perässä muille paikkakunnille, josta leipä tuodaan jopa vuorokauden vanhana Keski-Suomeen.

Miten käy elämän, harrastuksien, perhesuhteiden? Työntekijöistä on tässä suuressa kuviossa tullut lähes kertakäyttötavaraa, jotka tarpeettomina heitetään syrjään sen jälkeen, kun he ovat ensin vuosikaudet tehneet kaikkensa, että yritys menestyisi mahdollisimman hyvin.

Toivon sydämeni pohjasta, että tähän vallitsevaan elintarvikealan tilanteeseen otettaisiin nyt vihdoin kantaa ja mietittäisiin, miten tämä jatkuva alasajo saadaan loppumaan. Toivon, että jokainen meistä muistaisi omissa ostopäätöksissään huomioida kotimaisen elintarvikkeen merkityksen niin hyvänä tuotteena, kuin myös useita kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistävänä yhteisenä merkityksellisenä asiana.

Lisäksi toivon kaikille meille 42 irtisanotulle leipurille voimia tuleviin koitoksiin, matka ei ole ollut helppo, mutta teidän tuellanne näen kuitenkin valoa tunnelin päässä. Jokaisen meistä pitää vain uskaltaa ottaa reilusti askeleita kohti uusia haasteita ennakkoluulottomasti ja näyttää, jossain on varmasti joku, joka pitää meitä arvossa ja tarpeellisena.

Simo Pynnönen
pääluottamusmies Vaasan Oy Jyväskylä
ammattiosaston puheenjohtaja

[sivun alkuun]